Professorin optiot

Professori maksaa veron muiden tekemästä työstä ja panostuksesta.

Sain pankissa työskennellessäni eteeni asiakkaan, kansainvälisesti arvostetun lääketieteen professorin, joka kertoi verotuksellisesta ongelmasta. Hän ja lukuiset yliopisto-opiskelijat sekä kansainväliset tutkimusryhmät olivat vuosikymmeniä tutkineet tietyn syövän aiheuttajaa. Viimein oli keksitty taudin aiheuttaja ja miten tautia voisi ehkäistä. Yliopisto ryhtyi patentoimaan ideaa. Kesken kaiken yliopisto luopui prosessista, jolloin professori osti keskeneräisen patentin itselleen. Pian löytyi yritys, joka halusi ostaa keskeneräisen patenttihakemuksen, saada patentin ja tuotteistaa keksinnön. Sovittiin, että professori saa tuotteen myyntituloista tietyn rojaltimaksun. 

Yritys teki lukuisia patenttihakemuksia ja sai patentteja ympäri maailmaa. Samaan aikaan yrityksen oma tutkimusryhmä teki tutkimus- ja tuotekehitystyötä idean pohjalta. Yrityksen toimintaan upposi varoja eikä yritys kyennyt maksamaan rojalteja yli kymmeneen vuoteen.  Idea oli julkistettu kansainvälisessä konferenssissa ja myös eri yliopistoissa oltiin kiinnostuneita idean tutkimus- ja kehitystyöstä. 

Kun yritys teki työntekijöilleen optio-ohjelman, professorin maksamattomat rojaltit vaihdettiin maksulliseen optiosopimukseen. Kun aika tuli, professori maksoi optioista sovitun hinnan ja merkitsi yhtiön osakkeita. Osakkeiden merkinnästä yritys sai professorilta noin miljoona euroa. Kun professori ryhtyi myymään saamiaan osakkeita, myynneistä tuli sekä voittoa että tappiota. Verottaja katsoi, että myyntivoitot ovat professorin saamaa ansiotuloa ja myyntitappioita jäi osin käyttämättä. 

Miten akateemisessa maailmassa keksittyjä patentteja ja näiden perusteella saatuja optioita tulisi verottaa?

Keskustelin verohallinnon asiantuntijan kanssa asiasta ennen verovalituksen tekemistä. Verottajan asiantuntijan mukaan optioita voidaan verottaa ansiotulona tai pääomatulona tai sekä ansio- että pääomatulona. Huvittavaa on, että tässä tapauksessa verottaja oli ensin verottanut optioiden tuoman edun sekä ansiotulona että pääomatulona. 

Tuloverolain 66 §:n 3 momentti koskee työsuhdeoptioiden verottamista. Työsuhdeoptioilla pyritään motivoimaan ja palkitsemaan yrityksen henkilöstöä siten, että nämä saavat oikeuden merkitä tai ostaa yhtiön osakkeita tulevaisuudessa käypää arvoa alempaan hintaan. Yhtiön hyväksi tehdystä työstä koitunut yhtiön arvonnousu tulee näin työntekijän hyväksi. Siksi työsuhdeoptioista saatu etu verotetaan ansiotulona. Tämä on yleinen verotuslinja eri maissa, myös Yhdysvalloissa. 

Suomessa Korkein hallinto-oikeus on 1997 antanut ratkaisun KHO 20.5.1997 taltio1221, jonka mukaan myös toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle annettuun optioetuun voidaan soveltaa Tuloverolain 66 §:n 3 momentin säännöstä, vaikka nämä eivät ole työsuhteessa. 

Jos etua ei ole saatu työsuhteen perusteella, kyseessä ei ole työsuhdeoptio, todetaan Verohallinnon ohjeessa 20.9.2014 Dnro A113/200/2013. Yhdysvaltain verohallinnon ohjeistuksen mukaan asiaa on tulkittava sen todellisen luonteen ja tarkoituksen mukaan. Tämä vastaa Suomen ns. veronkiertopykälän sanamuotoa ex analog. 

Suomessa on vallalla käsitys, että veronkiertopykälä toimii vain veronsaajan hyväksi. Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.  Nähdäkseni mikään ei estä soveltamasta ko. lainkohtaa verovelvollisen hyväksi – kuten Yhdysvaltain verohallinnon ohjeistuksessa todetaan. Asian todellinen luonne ratkaisee.

Mikäli optio-oikeudet ja osakeoptioista koituva etu perustuu muuhun kuin optioidensaajan tekemään työhön, työsuhdeoptioita koskeva säännös ei sovellu. Tulkinta-apua joudutaan hakemaan esim. lahjaverotusta koskevista säännöksistä ja veronkiertosäännöksestä. Optio-ohjelman/sopimuksen taustalla voidaan ajatella olevan myös vaikkapa riskisijoitus yhtiöön. Sopimusvapaus sallii erilaiset sopimukset – olivatpa ne hyviä tai huonoja.

Mikäli optioedun taustalla on esim. patentoitu keksintö, jonka yhtiö on hankkinut optiosopimuksella, sovelletaan patentin luovuttaneen verotukseen Tuloverolain 52 §:ää: ”Verovelvollisen saama korvaus patentista on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan, ja muutoin ansiotuloa.” 

Verohallinnon ohjeessa ”Keksijänverotus (27.1.2009 Dnro 5/345/2009) todetaan mm. ”Keksijät saavat korvauksia luomistaan aineettomista oikeuksista. Korvaukset voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia. …Tuloverolain 52 §:n mukaan tulo katsotaan verotuksessa aina ansiotuloksi, koska se on työstä saatu korvaus ja perustuu keksijän omaan työhön ja toimintaan.” 

Lainkohta on vanha eikä lainsäätäjä ole ottanut huomioon muuttunutta yhteiskuntaa. Patenttioikeuden juuret ovat ajassa, jolloin patentit liittyivät insinööritaidon keksintöihin, erilaisiin koneisiin, laitteisiin ja niiden osiin. Nykyisin patentoitu keksintö voi olla ratkaisu on usein lääketieteen saralla ja laajan yhteistyön tulos. 

Tuloverolain 52 § ei huomioi sitä, että patentti on käytännössä usein arvoton idea, jolle tulee rahallinen arvo vasta pitkän kehitystyön ja markkinoinnin tuloksena. Usein tuon työn vaatiman rahallisen sijoituksen tekee joku ulkopuolinen taho – professorin optiojutussa rahallisen panos-tuksen teki keskeneräisen patenttihakemuksen ostanut yritys. 

Tuloverolain 32 §:n mukaan pääomasta saatava tulo verotetaan pääomatulona. Klassisen taloustieteen mukaan pääoma voi olla aineetonta, henkistä pääomaa. Voidaanko tällaisesta älykkyyteen perustuvasta aineettomasta pääomasta saatu tulo rinnastaa työhön perustuvaksi ansiotuloksi? 

Siviilioikeudellisesti ajatellen kaupan kohteen arvo määräytyy kaupantekohetken arvon mukaan.  Kukaan ei ollut valmis maksamaan yliopistolle eikä professorille mitään keskeneräisestä patenttihakemuksesta, jonka ainutlaatuisuus ja hyväksyminen ei ollut lainkaan varmaa. Jos ostajayritys olisi mennyt konkurssiin, professori ei olisi saanut penniäkään. Professori oli ottanut valtavan taloudellisen riskin. Miten optioasia päättyi? 

Helsingin hallinto-oikeus (21.3.2018) katsoi, että verottajan verotuskäytäntö oli vakiintunut ja selkeä – mitä se ei ollut, kun ensimmäinen optioetu verotettiin kahteen kertaan (sekä ansiotulona että pääomatulona). Hallinto-oikeus sovelsi Tuloverolain 52 §:ää (oma työ) ja Verotusmenettelylain 26 §:ää, jonka mukaan asia on ratkaistava verovelvollisen eduksi tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Hallinto-oikeus teki ratkaisun äänestyksen 2-1 jälkeen. Eri mieltä oleva tuomari Mika Hämäläinen olisi hyväksynyt verovelvollisen valituksen. Tuomari Tero Särkikangas ja esittelijäjäsen Elina Fasoúlas hylkäsivät valituksen. 

Korkein hallinto-oikeus (18.3.2019) ei myöntänyt valituslupaa asiassa. Oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, esittelijä Katja Syväkangas sovelsivat oikeusohjetta, joka ei ole ollut voimassa valituksen tekohetkellä eikä ratkaisun antohetkellä (laki verotusmenettelystä 70 § 2 mom.). Asiasta huomautettiin Korkeimman hallinto-oikeudelle.

Kirjoitusvirhe ja asiavirhe voidaan korjata viran puolesta, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen, ilmeisen väärään lain soveltamiseen tai päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe. Nämä perusteet ovat myös päätöksen purkuperusteita. Oikeus voi korjata virheen viran puolesta. Tuntuu oudolta, mikäli Suomen korkein oikeusaste ei uskaltaisi tai haluaisi käsitellä yhteiskunnallisesti tai rahallisesti merkittäviä asioita.

Professori ei halunnut tehdä asiassa purkuhakemusta – hän ei enää luottanut siihen, että KHO tekisi asiassa toisenlaisen päätöksen kuin mitä oli tehty. Näkemys on ymmärrettävä, kun yleisesti virheitä ei haluta myöntää eikä siten oikaistakaan.

Artikkeli perustuu Anne Nikulan kirjoittamaan ja Edilex.fi palvelussa 7.1.2016 julkaistuun tekstiin sekä Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 2019.

Olemme Sinua varten

Kiireellisessä tapauksessa soita numeroon +358 50 341 6562.

Muussa tapauksessa ota yhteyttä YHTEYSTIEDOT.

Korkean tietosuojan asioissa ota yhteyttä TURVAPOSTILLA!

NIKULA LEGAL

© 2019 Nikula Legal Oy